Harvakseen tulee tähän blogiin kirjoiteltua, mutta lieneekö nuoremmilla käyttäjillä yhtä kummia ongelmia virussuojausten kanssa.
Jostakin syystä Norton lopetti toisessa koneessa virussuojauksen ja sillä ei nyt pääse nettiin.
Kumminkin siinä toimi Yahoo messenger, mutta ei Windowsin mese.
Auto-Protect osion poistuminen palveluksesta estää Firefoxin avaamasta netti-sivuja. IE ilmoittaa olevansa tilapäisesti poissa käytöstä.
Kone väittää, että sillä on sekä langallinen, että langaton yhteys, vaikka siinä on vain langaton.
Eipä se kumminkaan löydä mitään yhteyttä.
Paitsi se Yahoo mese.
Tässä koneessa on sama Norton, mutta eihän tuo tätä ole sulkenut.
Tuossa läppärissä Norton kävi läpi testit ja sen mukaan verkkoyhteydet ovat kunnossa.
Nyt se etsii viruksia ja Phissauksia. On tarkistanut n 4000 kohdetta .
Tyhjensi Internet tiedostot ja Windows tilapäiset ja Internet historian ja varmuuskopioi ja optimoi.
Uudelleenkäynnistys on joskus auttanut, mutta ei nyt.

No, jo nyt on. Pitäis tässä jo osata, vaan enpähän saanut vielä kuvan kuvaa tuohon ihtesä esittellyyn. Ei kyllä haittaakkaan.

On aika palata nykymaailmaan muinaisten penkomisesta. Paras palauttaja on perheeseen ilmestynyt uusi jäsen. Kertokoonpa itse itsestään:
---"Minun nimeni on Piki ja olen jalo Suomenlapinkoira. On sanottu ettei tässä tarvitse olla niin vaatimaton kuin tavallisesti, joten sanon suoraan, että olen erittäin älykäs ja oppivainen. Tottelenkin, kun satun sille päälle. Synnyin neljä vuotta sitten syksyn ruskan aikoihin Savukoskella ja asuin nuoruuteni Onkamossa, Sallan kunnassa. Aivan mukavaa siellä oli. Sitten emäntäni sai viran Rovaniemeltä ja lähimmät ihmiseni muuttivat pois kotikylästä. Kävivät vain tervehtimässä... Tosin säännöllisesti.
Sitä en tiennyt, että minunkin muutostani oli sovittu. Eräänä päivänä vain tuli kaksi naista, jotka veivät minut väkisin ja houkuttelemalla kyytiinsä ja entiset ihmiseni jäivät minulle huiskuttamaan. Ei se paljon lohduttanut. Minä olen hyvin kiintyväinen omaan laumaani ja lauman kadottaminen tuntui kamalalta. Täytyy tunnustaa, että itkin hysteerisenä sen pitkän automatkan, johon meni ensimmäinen päivä. Toisena päivänä matka jatkui toisella autolla ja nyt oli mukana vain toinen niistä uusista naisista. Tämä matka ei ollut niin pitkä, mutta sitten piti yöpyä suuressa talossa, jossa oli liikaa hajuja ja ääniä.
Yön jälkeen matka jatkui ja oli varmaan yhtä pitkä kuin ensimmäisenä päivänä ja kaikki tuttu jäi yhä kauemmas. Tietenkin sain edes hiukan jaloitella muutaman kerran ja taas jo ilta pimeni ja lopulta tulimme rauhalliselle seudulle ja minua vastassa oli ystävällinen mies, joka tarjosi herkkupalan kourastaan. Minulle oli rakennettu tarha ja koppi, mutta ne eivät tuntuneet ollenkaan mukavilta ja niin minulle tehtiin nukkumapaikka viileään verantaan. En oikein saanut nukuttua ensimmäisenä yönä, kun verannalla oli valot ja kaikki oli niin kovin outoa eikä ulkoa ja sisältä kuuluvia ääniä tunnistanut. Monet vieraat hajutkin tuntuivat epäilyttäviltä.
Aamuateria oli kuitenkin hyvä ja uudet ihmiset kohtelivat minua ystävällisesti. Säikähdin, kun taas lähdettiin ajamaan ja luulin taas joutuvani johonkin uuteen paikkaan. Se oli kuitenkin uuden emännän lääkärissä käynti ja iltapäivällä olimme takaisin paikassa, jota kuulin kutsuttavan Köppimäeksi. Ymmärsin, että tämä paikka olisi uusi kotini ja ilmoitin uudelleen, että tarhassa en halua olla. Isäntä oli onneksi ymmärtänyt laittaa pihan poikki pitkän juoksunarun, jossa saatoin tutustua pihaan.
Käytiin pari kävelyretkeä emännän kanssa ja isännän kanssa kiersimme koko pihan ympäri ja tutustumassa piharakennuksiin sisältäkin. Merkitsin reviirin rajoja tarpeen mukaan ja nuuskin viestejä muitten koirien liikkeistä alueella. Liian paljon oli tutustumista yhdelle päivälle, mutta saihan niitä vaikutelmia sulatella torkkujen aikana. Näillä ihmisillä on omituinen tapa ottaa pitkiä torkkuja päivälläkin. Yhdeltä kävelyltä palttuamme huomasin, että isäntä oli purkanut osittain sen tarhan ja sitten he yhdessä emännän kanssa siirsivät sen kopin verannan nurkalle. Sen käyttöä täytyy vielä harkita.
Seuraavana päivänä auton perään laitettiin kärry ja taas mentiin arveluttavan kauas. Onneksi lastattiin vain kuormaa kärryyn ja palattiin kotiin. Huomasitko, että sanoin "kotiin". Ilmeisesti olen jo mieltänyt Köppimäen kodikseni. Sinne on hyvän tuntoista palata, kunhan uusi laumani ymmärtäisi pysyä kasassa. On näissä paimentamista, vaikka ne eivät niin kovin kauas karkailekaan. Pitihän minunkin livahtaa vähän omille teilleni, että pääsin tutustumaan peltojen takaisiin naapurikoiriin, kun lähimmän talon Urho on vielä hölmö pentu, vaikka onkin isokokoinen.
Nyt olen asunut täällä ja pari viikkoa enkä useinkaan muista entistä elämääni. Uusi laumani on halukas oppimaan ja ruokkii minua hyvin. Kyllä minä viihdyn Köppimäessä."
Semmoisia saneli Piki tulkintani mukaan. Ollaan kavereita jo.