Köppimäen nettiyhteys

Jo lokakuun puolivälissä Köppimäen nettiyhteys alkoi tökkiä. Siirtonopeus heilahteli ja tyhjää ruutua sai tuijotella pinna kireällä. Joulukuussa huoltivat linkkitornia ja meni vielä kehnommaksi.


Lopulta hermostuin ja päätin tilata Saunalahden nettitikun, kun Elisan linkkitorni näkyy lounaassa muutaman kilometrin päässä.


Huonon yhteyden takia tilauksen joutui aloittamaan uudestaan ja uudestaan ja meni kaikkiaan pari viikkoa, ennenkuin sain tilauksen valmiiksi ja lähtemään. Tosin se lähteminen selvisi vasta paljon myöhemmin, koska meille Tapanin Myrsky ennätti katkaisemaan kaikki yhteydet suureen maailmaan. 


Kun sitten tiet oli raivattu, pääsi posti tuomaan pakettikortin ja käytiin hakemassa naapurikirkonkylästä kirjattu lähetys. 


Sähköt olivat edelleen poikki, joten ei sitä arvannut pimeässä ryhtyä availemaan, kun ei kuitenkaan nettiyhteyttä ollut ennenkuin sähköt palasivat 85 tuntia kestäneen katkoksen jälkeen.


Aukaisin paketin ja siellä olikin NOKIA N9 eikä mitään nettitikkua.


Sen verran avautui nettiyhteyskin, että tuli tilausvahvistus.


Siitä selvisi, että olin hermostuksissani kiireessä ruksannut väärän kohdan ja tuli jumalattoman kallis puhelin, jota ei voinut palauttaa, koska sopimuksen mukaan puhelin oli siirtynyt täysin omistukseeni jo postissa.


SITÄ EI SIIS OLLUT LUPA KOKEILLA.


Käytännössä tilanne oli sellainen, etten vapisevilla sormillani saanut oikean muotoisia hipaisuja aikaan, enkä siis saanut puhelinta toimimaan.


Pari kertaa pääsin siihen vaiheeseen, että yritin kirjautua omaan sähköpostiini, mutta ei sekään onnistunut, kun sormenpäät osuivat väärien kirjainten kohdalle ja vapina aiheutti kirjainten ja poistojen tuplaantumista ja etsiessäni sitten suurennuslasia, että näkisin ne omituiset kirjaimet, joilla vahvistaa toimenpiteet, koko yritys hajosi ja piti aloittaa alusta.


Lisäksi se puhelin oli niin liukas, etten uskonut sen pysyvän normaalikäytössä käsissäni.


Jonotin pitkään vanhalla kännykällä yhteyttä asiakaspalveluun, jossa sitten kerrottiin, että kauppaa ei voi purkaa, mutta saan kyllä tilata nettitikun erikseen.


Minusta kaupan purkuehdot ovat puhdasta huijausta ja palautusehtojen kovin yksilöllistä tulkintaa.


KYLLÄ MINÄ SEN TIKUN TILASIN, MUTTA LUPASIN KERTOA BLOGISSANI SAUNALAHDEN ERIKOISISTA PALAUTUSOIKEUKSISTA.


Kait minulla on siihen oikeus, kun sentään maksan 24 kk turhasta puhelimesta 55,90 € kuukaudessa eli 1341,60 kaikkiaan.


Lisäksi tietenkin se nettitikku, jota alunperin tarkoitin 24*13,90 eli 333,60 €


Miksen opi ikinä????

RAHALLE NIMI

Reilut 150 vuotta sitten Snellman sai juoniteltua Suomelle  oman rahan  vedoten maan köyhyyteen ja ruplan suuruuteen. Uusi raha oli neljäs osa Venäjän ruplasta ja uusi raha aloitti melkoisen polemiikin joka kievarissa.

Jos nyt livetään €urosta, niin tässä mallia silloisesta nimen hakemisesta.

--Onkos tänne tullut tietoa, että kaikki ruplat hävitetään Suomenmaasta?

--Äläpä hullujas haasta. Mihin ne muka  hävitettäs. Tokihan niitä Venäjällä kaiken aikaa lisää lyödään.

--Minullapa on toinen tieto. Suomelle tulee oma raha. Rupla lohkotaan neljään osaan ja ne neljäsosat ovat Suomen rahoja.

--Tuleehan niihin sitten terävä kulma, joka pussinpohjan puhkaisee. Rahat tippuvat taipaleelle ja milläs sitten veroja maksetaan.

-- Meilläpäin 25 kopeekan lanttia sanotaan Supuksi. Supuillako me sitten maksetaan kaikki maksut?

--Kyllä kopeekat katoaa siinä kuin ruplatkin.

--Antakaapa, kun minä selitän.

--Kyllä tässä virkamies tarvitaankin selittämään tätä uutta vouhotusta. Muutenkin on rahat aina vähissä, eikä paperiseteleillä ole mitään varmuutta.

--Onhan tästä jo jokaisessa lehdessä ollut.

--Mutta kun ei ole postimiestä viikkoon nähty. Johan tässä uutisnälkä alkaa tulla.

--Terve taipaleelta. Oluen tässä jo tarvitsee, kun on tavallista painavampi laukku.

--Mikä se on postivirkailijaa viivyttänyt. Juuri valiteltiin, ettei ole viikkoon näkynyt.

--Kuumeessa makasin, mutta johan tässä taas jaksaa, vaikka hitaammin.

--Annahan niitä sanomia, että saadaan selvyys siihen rahakysymykseen.

-- Sekavammaksi se lehtien lukemisesta menee. Nyt on joka puolella alettu keksimään nimiä sille uudelle rahalle.

--No, tuleeko siitä kolmikulmainen?

-- Kuka semmoista on väittänyt?

-- No, jos rupla lohkotaan neljäksi supuksi, niin onhan siinä kulmia.

--Ei niitä lantteja aleta lohkomaan, vaan se meidän uusi raha on ruplan neljänneksen arvoinen.

--Täällä sanotaankin, että nimeksi tulee nelikko, niin kuin tynnyrin neljäsosakin on nelikko.

-- Olisihan tuo rahan nimenä aika omituinen.

--Vielä hullumpia tässä lehdessä tarjotaan. Se hopearaha olisi "Orava" ja kuparimyntti, joita tarvittaisiin sata yhteen oravaan olisi "Satiainen".

--Hulluahan tuo on. Voiko joku järki-ihminen alkaa satiaisia  kukkarossaan kuljettelemaan.

--Niitähän tarvittaisiinkin koko kourallinen yhteen oravaan.

--Onhan joskus oravannahoilla maksettu, mutta ilettäs kyllä ottaa vastaan satiaisia.

--Sekaannuksiahan siitä oravastakin tulisi, kun sillä on maita mitattu. Neljän oravan maa on yksi manttaali. Vaan en kyllä manttaalia ja ruplaa pitäisi samassa arvossa.

--Erilaisia pikkurahoja täällä ehdotellaankin. 1/5 oravan hopearaha vastaisi nykyistä 5 hopeakopeekan arvoa, 2/5 oravan hopearaha vastaisi sitten 10 hopeakopeekan arvoa. Vielä olisi tietenkin 3/5 orava ja 4/5 orava. Ne olisivat kaikki hopearahoja. Kaikkein pienimmät myntit, joitten arvo olisi alle 5 kopeekan olisivat kuparia ja samalla tavalla jaetuita. Pienin olisi 1/5 osa elikkä sadannes oravasta ja samaa jakoa mentäisiin 4/5 saakka. Täällä kyllä ehdotellaan sille pienimmälle osalle nimeksi "pyöreää", niin kuin ruotsalaisilla pienin kupariraha on rundstycke.

--Taitaisi tuosta tulla huijareille hyvät markkinat sekalaisten satiaisten kanssa laskiessa.

--Tulipa rahan nimeksi sitten mikä tahansa, niin kyllä Venäjän rahat ovatkin meillä tuntuneet liian suurilta. Putoaisihan tietenkin kaikki hinnat ja maksut ja verot uusien rahojen mukaisiksi.

-- Turha kuvitellakaan. Kyllä se, mikä ennen on ruplan maksanut, maksaa sitten neljä Oravaa.

--Mitä hyötyä sitten on koko touhusta?

--Nouseehan ne sitten virkamiesten palkatkin uusien rahojen mukaisiksi.

--Jätetään nuo viisaampien päätettäviksi. Täällä on lisää nimiehdotuksia. Joku ehdottelee Hopearahan nimeksi Kölkköä ja jos se tuntuu vieraalta, niin onhan hopearuplaa sanottu kolikoksi. Niinpä voisi meidän raha olla Kolikko ja kun Ruotsin killinkiä aikoinaan sanottiin Ruotsin lopoksi ja samaten Venäjän 5 kopeekan vaskirahaa ryssän lopoksi. Pohjanmaalla sanotaan vaskirahoja lanteiksi ja niin voisi se pikkuraha olla lantti tai lopo.

--Joku ehdottelee nimeksi Markkaa, kun sitä on käytetty mittayksikkönä joitakin vuosisatoja sitten, mutta ei se mikään suomalainen nimi ole rahalle. Sataikkoa on ehdoteltu, kun se on sadasta pienemmästä koottu.  Vielä niitten sadasosien nimissä kummittelee Ruotsinvallan aikuinen äyrikin.

-- Kyllä minusta Suomen Suppu olisi niin suomalainen  nimi ja mukavasti suusta solahtava ja äyri olisi kyllä aika unohtaa ja muut semmoiset, joissa joutuu tarkentelemaan lisäkkeillä uusi, vanha, ruotsin, venäjän niin kuin virstoista puhuttaessa, kun Suomen virsta on paljon pitempi. Neljä virstaa on jo penikulma, kun Venäjän virstoja tarvitaan siihen kymmenen.

--Minusta tämä täällä ehdotettu Penni olisi sopiva sille pienelle rahalle, kun  sitä ennestään pikkurahasta käytetään ja olisihan se valmiiksi sopiva, kun kuitenkin hyvinkin pian koko Euroopalle tulee yhteinen ja samanarvoinen raha. Kunhan sen varsinaisen rahan nimestä pääsevät isovallat yhteisiin mieleen. Pienen rahan nimihän on jo laajasti saman mukainen.  Englannissa Penny, Saksassa Pfennig, Ruotsissa penning.

--Täälläpä ehdotellaan mukavia rahan nimiä iso raha olisi Omena ja pikkuinen olisi pähkinä.

--Nepä ainakin kuulostavat mukavilta nimiltä. Omenia olisi mukava keräillä varastoon, kun saisi korkorahat pähkinöinä. Olisipa omenia onneksemme, pähkinöitä purraksemme.

--Vaan täälläpä joku muistelee Kalevan kansan ja Pohjolan kansan kiistaa Sammosta, joka kaiken onnen jauhoi, kunnes mureni mereen muruiksi. Sampo siis olisi se hopearaha ja pienemmät osat Muruja. Olisi ne murutkin arvossaan, kun muistetaan Sampsa Pellervoinen niillä muruilla kylväneen kummut kuusikoiksi, mäet kaikki männiköiksi, kovat maat on koivikoiksi ja pellot viljan kasvaviksi. Siitä tuli kyntö, siitä kylvö, siitä kasvu kaikenlainen. Eikö siis rahana Sampo olisikin kaiken kasvun alku.

--Äläpä runoile. Ei tätä maata lauluilla vaurastuteta.

--Joku on kuulemma ehdottanut isompaa rahaa sanottavan nimellä Parvi ja jakaisi sen sataan Poimuun, mutta peruu sen ehdotuksen, kun ruotsinkieliset puhuisivat Flockista ja Plockista ja tietysti naureskellen. Tämän mielestä kumminkin Suppu olisi nimistä paras ja pikkuraha voisi olla vaikka Tenka.

--On täällä vielä muuan pienipalkkainen virkamies, jonka mielestä hopearaha voisi olla Palkka ja pienet Palkan palaset olisivat Rusinoita, kun nykyisin työmiehen päiväpalkka on tuo 25 kopeekkaa. 

--Jokohan ne ovat päässeet siitä nimestä sopimukseen?

--En usko, että se kovin helposti käy, kun ehdotuksia on niin kovin monta. Riittää taas riideltävää neuvoskunnalle.

--Kyllä minun korvaani tuo Suomen Suppu melkein mieleisimmältä kuuluisi.

--Mutta Omena ja Pähkinä kuulostaisivat herkullisilta. Miten niitä sitten ulkomaat arvostaisivat?

-- Turhapa meidän on tässä kievarin pöydässä tästäkään asiasta päättää. Luulenpa, että sivistyneistö ei juuri suomenkieltä päätöksessään arvosta. Pokkaavat Euroopan Germaaneihin päin ja ottavat nimeksi Markan.

--Kunhan edes sille pienelle saataisiin suomalaisempi Penni nimekseen.

--Olisihan tuo kohtuullista.

KALLISTA," HALPAA" ROJUA.

Helpotusta vanhuksen elämään on tullut hankittua valojen kaukosäätimillä, ettei tarvitsisi iltasella ravata ympäriinsä valojan sytyttelemässä ja sammuttelemassa.


Niin meitä höplästä vedetään. 
Oli oikein sarjoja, joissa oli jopa ulkokäyttöön tarkoitettu rasia mukana, että saa pihavalotkin sisältä hoidettua.


Se vain, että kovin pian lakkaavat toimimasta tämmöiset härvelit. 


Paras tulos on, että on toiminut peräti pari viikkoa. 


Kolmannella kerralla jo uskoin, enkä osta enää.


Älä osta sinäkään. 

Kiriotus-kone 1861.

Eräässä Englandin sanomalehdessä on ilmoitus luettava, joka näyttää, että pikakirjotustaitokin, jota ulkomaalla jo kauan on harjoiteltu, ja jonka tarpeellisuutta meilläkin Suomessa vihdoin on tultu tuntemaan jonkun ei varsin pitkän ajan kuluttua tullee tarpeettomaksi ja sen sijaan kirjoituskone käytettäväksi. Eräs Ranskanmaan oppinut, nimeltä L. Scott on jo monta vuotta koetellut, eikö kävisi tartuttaa ääntä siksi erittäin tasoitetulle pinnalle, samoten kuin photografia eli valokirjoitus tartuttaa valokuvat ja koetuksensa ovatkin jotenkin luonnistuneet. Tätä keinoansa kutsuu keksijä itse Phonoautografiaksi*) syystä että tällä keinoin ääni miltei itse painaa kirjaimensa paperille. Ei kauan sitten pidetyssä Ranskan Akatemian kokouksessa ilmoitti keksijä yhtä ja toista tästä asiasta, joka meidänkin lukijamme kenties tekisi mieli tuntea.

                 Mikä ensinnä oli tehtävä, on korvanmuotoinen kone torvinensa, kalvoinensa. jonka piti saataman miltei ihmiskorvan vertaiseksi, niin että matalinkin ääni panisi sen liikkeeseen ja jonka liikutuksensa myös olisi eri ääniä myöten erilainen. Lukemattomia koetuksia on sen suhteen tehty ja vihdoin voitti koettelija tarkoituksensa. Koneen kalvot värisivät oikein silminnähtäviksi ja niihin kiinnitetty kynä eli viisari liikkui myös eri tavalla sitä mukaan kuin äänet olivat, tehden ihmeen näköisiä kaarenkaltaisia mutkia.

Toiseksi kysyttiin, miten saada pinta joka olisi niin pehmeä että mainittu kynä eli viisari siihen voisi tehdä jälkiä, kun näet sen liikkeet usein ovat niin vähäisiä ja heikkoja, että vähinkin vastus niitä voi seisauttaa. Sekin kysymys sai vastauksensa käyttämällä hienoja paperin kaistaleita, joihin on levitetty ohut kerros lampunsyttä. Tällä koneella jo syntyneet teokset eli äänenkirjoitukset tekevät ihmeen tarkkia ja säännöllisiä kuvia, jotka selvään näyttävät itsekunkin eri äänen jo syntyänsä olevan omituista luontoa. Puhe, jossa sanat seuraavat toisiansa epätasan, hitaammin tahi kiireemmin, ja jossa ääni milloin kohoaa millon laskeutuu eli muuten on vaihetteleva, semmoinen puhe saapi äänenkirjoituksessa eriskummallisen muodon. Millon puhe kulkee verkallensa, silloin nuo kuvan kaaret jäävät erillensä, mutta jos puhe juoksee nopeammin, niin kuvankin viivat pyytävät yhdistymään. Heleästi ääntyneissä sanoissa nousee nämä aaltolinjat puolen tuuman korkeiksi ja enemmänkin. Sitä vastaan matalaa ääntä vastaavat linjat eivät ole kuin kahdeksanneksen tuuman korkeita, niin että äänteiden eri voimakin aivan selvään näyttääkse näissä äänenkuvissa.

Se kysymys siis näkyy saaneen vastauksensa onko mahdollista että ääni itse tekee paperille kirjaimiansa? - Mutta sitten seuraa uusi kysymys: onko mahdollista lukeakin näitä kirjaimia ja käsittää, mitä kaikkia ne monenmutkaiset viivat ja monenkertaiset kaaret merkitsevät?

Jos jokainen sana tahi tavu, vaikkapa edes yksityiset puheessa kuuluvat äänet, tekisi aina yhtäläisen viivaston, niin silloin käsityskin olisi selvempi ja huokeampi, mutta niin sen asian laita ei ole. Sillä erotus viivoissa ja kuvissa tulee ei ainoasti äänien eri luonnosta, heidän eri pikaisuudesta ja selveydestä, mutta sama sana, eri puhujan suusta lähtenynnä, saapi tässä koneessa eri muotonsa melkeen samalla lailla kuin yhden ihmisen käsikirjoitus on aina toisen kirjotuksesta eriävä.

Vaan tämänkin haitan toivoo keksijä vielä saavansa poistetuksi.

— Jos kone saadaan siihen kuntoon, että se tarkallensa kirjoittaa jokaisen puheen, niin mahdottoman suuri voitto on siitä tuleva, ei ainoasti kirjotuksen tarkkuuden, mutta myös kirjoituskustannusten ja erittäin pikakiriottajain (stenografien) vaivan puolesta.

(Ruotsin sanomalehden mukaan.)

Johan tässä 150 vuotta myöhemmin on tietokone oppinut kuitenkin englannin kieltä kirjoituksesta puhumuun melkoisen selvästi, mutta eipä vieläkään osaa puhetta kirjoitukseksi muuttaa ihmislapsen ymmärtämään muotoon. 

*) Se nimi on, samoin kuin muutkin taiteelliset ja tieteelliset nimet, vanhan Kreikan kielinen ja merkitsee itsensä asian luontoa

JOKA IKINEN SYKSYKÖ?

Enkö minä ikinä opi?
Tämä on aikakin kolmas syksy, kun ostan samanlaiset VUORILLISET TALVIKÄSINEET !!!

Kun käsinepaketin aukaisee, sen sisältä putoaa tuo KÄYTTÖOHJE.

Kuvaa kannattaa suurentaa niin, että voit sen lukea ja opit, ettet osta.

Armollisesti olen peittänyt valmistuttajan nimen, joka jotenkin muistuttaa miehen sukuelintä.

Arvailen vain missä nämä on varsinaisesti valmistettu.

Samalta valmistuttajalta on myös vuorittomia TYÖKÄSINEITÄ, joiden käyttöohje on samanlainen.

Ne hajoavat keveimmässäkin työssä. (No ehkä ne kevyttä toimistotyötä kestävät.)

Luulisi, että vuorilliset käsineet ovat lämpimät.

Nämä eivät suojaa yhdenkään asteen pakkaselta.

Mistä löytyneekään materiaalit näihin täysin kelvottomiin?

Toivottavasti en sorru tämmöisiin esni syksynä.