Näinhän meitä nyljetään

Vattenfall myi jollekin salaperäiselle LNI:lle sähkönsiirtoverkkonsa ja siirti "toiselle" kiusallisen siirtohinnan noston. Kuinka suuri lienee "entisen" omistajan osuus uudesta siirtäjästä?

"Suomalaiset paikkakunnat."

 (kirjoitus "Otawassa" 150 vuotta sitten.)

Nykyaikana se näyttää tulleen tavalliseksi, puhella suomalaisista paikkakunnista, nimittäin, saada niihin pappia, tuomaria ja muita virkamiehiä suomen kieltä taitavia. Tämä on yksi meidän ruotsikkojen hyväilty lausetapa tahi puheen parsi, joka heistä vissisti kuuluu hyvin ylpeälle. Siinä ruotsalaisessa Suomessa on muka heidän mielestään suomalaisiakin paikkakuntia, joissa kansa on umpisuomalainen.

 Katsokaamme miten sen asian laita on.

Suomenmaan koko laveus on 3298 Suomen peninkulman alaa. Tästä laveudesta on Ahvenanmaan saaristo, kapea juova Uudenmaan ja toinen Vaasan läänin rantamaalla sekä Turun läänin pienemmät saaret enimmäksi osaksi ruotsalaisten asukasten hallussa. Nämä näin siellä täällä hajotetut paikkakunnat ovat laveudelta yhteensä  noin 100 peninkulman ala. Mutta ne eivät ole missään niin suuressa ava-ruudessa, että koko kihlakunta, tuskin koko pitäjä olisi puhdas ruotsalainen, muualla kuin Ahvenansaarissa. Tämän viimeisen erotettua, sentähden mitään paikkakuntaa Suomessa ei ole, jossa tuomari ja pappi ei tarvitse taitaa suomen kieltä. Ainoastaan sadan peninkulman alalla he tarvitsevat ymmärtää suomenkielen sivussa myös ruotsia. Se tahtoo sanoa noin 1/33:nella osalla koko Suomen laveudesta. Suomessa löytyy yhteensä 48 kihlakuntaa ja noin 700 pappisvirkaa kolmessa sadassa pitäjässä. Sentähden voidaan lukea enimmäkseen 6 kihlakunnan tuomaria ja noin 70 pappia, jotka tarvitsevat taitaa ruotsinkieltä suomenkielen rinnalla.

Se on sitten näiden tähden, kun kaikki virkamiehet pitää tulla ruotsalaisiksi, kun meidän ruotsalaisten sanomain toimittajat alentuvat puhumaan "suomalaisista paikkakunnista." Kun 32/33 osaa Suomenmaan alasta on suomalaisia asukkaita, kun 7/8 osaa Suomen tuomareista ei tarvitsisi muuta kuin Suomen kieltä käyttää oikeusistuimessaan, kun 9/10 osaa Suomen papeista ei tarvitse virkansa toimessa kuin suomea, ja 1/8 tuomareista, 1/10 papeista ja samaten muista virkamiehistä virkansa toimessa, suomen kielen rinnalla tarvitsee osata myös ruotsia, niin se kuuluu sangen kummalliselta että voidaan julkisesti puhua ”suomalaisista paikkakunnista," suomenkieltä puhuvista talonpojista, silloin, kun puhe oikeastaan on Suomesta, Suomen kansasta ja Suomen kansan oikeuksista. Se kuuluu yhtäläiselle kun jos Napoleon III:s rupeaisi puhelemaan "franskalaisista paikkakunnista" franskassa, tahi venäläiset "venäläisistä paikkakunnista" saksalaisten asukasten rinnalla, joita on moniaassa paikassa Franskassa sekä Venäjän maakunnissa.

Se on tästä myös selvä, että kaikki puhe Suomen kansan monikielisyydestä on otettu tuulesta. Se ei ole vielä monikielisyys että ruotsin valloitus pakotti suomalaiset hakemaan sivistystä vieraalla kielellä, jolla kansassa ei ole juurta, mutta jota vielä ei ole voinut poistettaa. Se todistaa vain sitä turmellusta, jota sellainen väkivalta vaikuttaa vielä silloinkin, kun se jo on ammoin lakannut.

Ruotsin kielellä Suomessa ei ole kuin vale-elämä pidätetty epäluontoisimmalla laitoksella. Ensimmäinen oikeus, tunnustettu Suomenkielelle on ensimmäinen ja peruuttamaton tuomio ruotsin kielen häviämiselle Suomesta. Se ei ole muu kuin tämä nähtävä totuus joka ruotsin kielen hyväilijöitä pelottaa, myönnyttäessä ja tunnustaessa vähintäkään oikeutta kansan kielelle. Se on ruotsin kielen juurettomuus, joka sen tekee mahdottomaksi elämään kansankielen rinnalla, niin pian kuin oikeudet molemmilla ovat yhtäläiset.

— Sentähden se on vielä parasta meidän ruotsikkojen puhella vain "suomalaisista paikkakunnista", ja sentähden se on parasta aina edelleen sanoa: odottakaa vielä 50, 100 ja150vuotta.

— Se on jumalattoman kuoleman syntisin toivo: ei nyt vielä olisi aika — jos vielä moniatkaan vuosi — moniat puolisataa vain! Ihan samanlainen toivo oli puoli sataa vuotta tätä ennen, ja meillä on kaikki syyt uskoa että jos muutos ei sitä ennen tule toimeen, se on vielä yhden ja useamman puolen sadan vuoden perästä sama puolen sadan vuoden toivo, joka tavallisessa puheessa ei ole muu kuin: ei nyt vielä, vaan huomena.-

Ei taida sekään aika riittää....

Harhautusta

Intetään tuolla Arkkadianmäellä siitä vaatiiko laki, Dragsvikin säilymisen.


 Vaati taikka ei. 


Se ei ole oleellinen asia tässä kysymyksessä. 


Sillä vain peitellään kysymys siitä valehteliko Wallin vai ei.


 Sen pitää olla käsittelyssä.

Mitä tulinkaan sanoneeksi eutanasiasta?

Kalevakin jo lainasi Aamulehteä

Aamulehti: Suurin osa kannattaa armokuolemaa.

Kyllä me yli-ikäiset rasitteet  jo joudetaan pois. Enää tarvitaan vain taho, joka määrittelee parantumattomat sairaudet.

EUTANASIAA

Kuinka ollakkaan? Melkeinpä samoihin aikoihin pelotellaan huoltosuhteen kääntymisestä aivan hullulle mallille eläkeläisten määrän lisääntyessä huolestuttavasti ja eutanasian hyväksymisestä. 

Lieneeköhän tässä valmistelussa hyväksyminen ensin toivottomasti sairaiden vanhusten  siirtämisestä lähes luonnomenetelmällä pois yhteiskuntaa rasittamasta ja sitten saman toiminnan laajentamisesta kaikkiin tuottavasta työstä pois jääviin? 

Jaajaa, Ens pyhänä ne sitte valittee naapurisa ihan uuen ajan. Puttiini on luvannu lopettaa talaviajan.