Aloitin uuden blogin, johon rakentelen päiväkirjan muotoon eräiden sukujen merkittäviä tapahtumia syntymistä, naimisista ja kukaties kuolemistakin ja muita tarinoita niinkuin aina.


Kaipa minä tätäkin täydentelen, jos jaksan.

Alla Köppimäen vanhojen omenapuitten.

SÄHKÖÄ SÄHKÖÄ

Johan sitä on pitemmän aikaa tuota sähköä saanut erilaisista katkaisijoista ja nappuloista rassaamalla ja jotenkin sitä on saatu autoonkin kuljetettua mustassa laatikossa. Vaan osaa se vielä pistää taitamattoman pään pyörälle.

Sattuipa tässä takavuosina olemaan minulla tilapäisesti semmoinen kansanauto: Volkswagen Derby. Vanhahan se oli, mutta muuten toimi ihan asiallisesti paitsi radio. Se toimi aivan omapäisesti milloin huudellen kovinkin lujaa ja milloin mököttäen hiljaa, vaikka mitä teki. Kyllästytti mokoma käytös. Hommasin uuden, hyvän radion, jossa oli oikein cd ja kaikki.

Ei se kummoinen homma ollut sen vanhan radion irroitteleminen, vaikka se juuri ennen viimeisen johdon irroittamista piti melkoisen rätinän. Uuden radion asentaminen kävi sekin kohtuullisen helposti, kun oli tuoreessa muistissa mikä mikäkin johto oli ja asennusohjeet kaavioineen olivat koko ajan melkein ulottuvilla. Ovikaiuttimet oli aivan helppo kytkeä ja muillekin johdoille ja antennillekin löytyi paikkansa ilman ongelmia. Helpoahan tämä.

Virta päälle ja radion automatiika asemia etsiskelemään. Sukkelasti se löysikin enemmän asemia kuin olin tiennyt olevan olemassakaan ja päätti itse minkä aseman minkin pikanapin taakse asettaisi. Olihan se riemua kerrassaan, kun nappeja tökkimällä sai vaiennettua Novat ja muut mökäasemat ja ottaa kuultavaksi puheohjelma Peilin ja sen rinnalle Ykkösen paikan panin mieleeni ja armon sai Hämeen Radiokin. Muut mekastajat päätin unohtaa aktiivisesti. Olen ne rokit jo kuullut aikaisemmin eikä iskelmissäkään ollut mahdottoman kiinnostavia.

Olipa kiva muutama ajokerta ajella mieleisiä ohjelmia kuunnellen ja saattoipa panna välillä tulemaan 50-lukua sieltä cd:n puolelta. Lyhyeen kumminkin loppui sekin riemu. Yhtäkkiä radio meni mykäksi eikä nappuloitten näppäileminen mitään auttanut. Hermostua meinasin. Köröttelin kotiin ja vähän pahantuulisena läppäsin oven kiinni. Radio alkoi soitella tosi kovaa. Kuului isosti suljetusta autosta. Piti kaivella avain ja mennä sulkemaan se radio. Enpä ehtinyt. Heti kun ovi aukeni, mykistyi radio.

Ajattelin testailla ja kiipesin autoon. Nykäisin oven kiinni, mutta radio pysyi mykkänä. Kaatelin penkit, että mahduin ryömimään kojelaudan alle niitä johtoja ihmettelemään. Kaikki johdot olivat kunnolla kiinni eikä niiden heiluttelu vaikuttanut mitään, joten murtumiakaan ei liene ollut. Avasin oven ja radio alkoi mekastaa. Olisiko joku oikosulku ovikaiuttimelle menevässä johdossa? Irroitin sen. Ei muuta tulosta kuin kuskinpuolen kaiuttimen mykistyminen. Kytkin sen johdon uudelleen ja suljin radion. Tai yritin sulkea. Se vain soitteli edelleen. Virtajohdon irroittaminen tietenkin mykisti.

Minusta oli kuitenkin aika hankalaa, että pitäisi aina pysähtyä kytkemään virtajohto, kun haluaa radioa kuunnella. Ja päinvastainen temppu, kun tulee kyllästyttävää urheilua tai muuta hoilotusta. Mietin, että laitan siihen virtajohtoon erillisen katkaisijan, johon yltää kuskinpaikalta. Oli vain taas ongelma, että radio ei käynnistynytkään johdon kytkemisestä, vaan siitä, että kävi ulkona ja palasi paikalleen. Annoin sen olla toistaiseksi, mutta eihän se peijakkaan radio yhteen oikkuun tyytynyt. Se ryhtyi hiljaiseksi eikä mitkään aikaisemmat temput tehonneet. sitten se yhtäkkiä säikäytti ryhtymällä tosi kovaan meteliin, kun käännyin liikennevaloissa oikealle ja mykistyi taas, kun ajoin suoraan. Kokeilin moniakin kertoja sitä oikealle kääntymistä ja joka kerta radio heräsi oikealle kääntyessä ja mykistyi taas reitin oietessa. Vasemmalle kääntyminen ei vaikuttanut mitään.

Hommasin uudet kaiuttimet ja kasan johtoja ja liittimiä ja kytkin kaikki uudelleen uusilla johdoilla. Uudet kaiuttimet penkin alla radio soitteli aivan komentojen mukaan ja olin hyvin tyytyväinen sähkömiehentaitoihini.

Ei se ilo pitkään kestänyt. Radio mykistyi muutaman sadan kilometrin jälkeen. Irroittelin radion ja kaikki kytkennät ja siihen kuuluvat johdot ja vein sen Derbyn hajottamoon.

Seuraavassa autossa radio toimi vuosikausia ja siirsin sen sitten aika-naan nykyiseen autooni ja se on toiminut muuten moitteettomasti, mutta kertaalleen oli etsimisessä oikea sulake, joka oli kärähtänyt konehuoneen puolella.

Kummasti se Derby vierasti radion käytöä.

NETTI TULI TAKAISIN. Ukkönen sen vei moneksi päiväksi.

AMMATTIYLPEYS

made in...

Muinaisina aikoina, kun puuseppä tai muu ammattilainen teki jonkun kalun, niin teki sen kestämään ja oli ylpeä taidostaan. Vaikka sitten tulikin teollisuus kaikenlaisia tuotteita tekemään, niin olipa tehtailla kunnia-asianana tehdä tuotteistaan kunnollisia.

Sitten tulivat tarjouskilpailut.

Ei enää kilpailtukaan laadulla, vaan hinnalla.

Kyllähän siinä markkinat räjähtivät täyteen kaikenlaista halpaa rojua.

Ei ole enää väliä kuka ne tekee ja missä.

Halvalla syntyy surkeaa rojua sukista elektroniikkaan ja taloihin.

Mitä halvemmalla tuotetaan, sitä enemmän niitä menee rikkoutuneitten tilalle.

Kaatopaikat täyttyvät tauhkasta.

Ennen tuotteisiin pantiin ylpeydellä valmistajan merkki ja made in....

Nyt sitä saa globaaleista tuotteista hakea. Kukapa kehtaisi kelvotonta tunnustaa tekevänsä?

Onko meillä enää ihmisarvoa? Olemme pelkkiä kuluttajia.

MADE IN EARTH.

OTETAAN SITTEN KANTAA

                 Kun on hätyytelty kantaa ottamaan niin otetaan.

--Tuo Kreikan kriisi on tuonut esiin erinäisiä kuvioita tämän maailman omistussuhteissa. 

Mitä rikkaita ne se semmoiset valtiot ovat, joilla on velkaa miljardeja ja triljoonia? 

Kyllä siinä rikkaus on näennäistä. 

Mikä ihme silloin on, että ei ole isommin haluja vaatia Kreikkaakaan selvitystilaan saati konkurssiin? Ei siinä ”rikkaitten” kantti kestä. Siinä joutuu ennen pitkää itsekin syyniin.

--Sitten muka ihmetellään, että rahoittajat ovat päästäneet muutamia pieniä valtioita ylivelkaantumaan. Eiköhän nämä miljardeja ja triljoonia velkaa olevat valtiot ole samalla tavalla ylivelkaantuneita? 

Puhutaan nimettömästi rahoittajista. Enintään mainitaan ”Maailmanpankki”. 

Pitäisi kai kysyä ketkä näitä nimettömiä ja nimelläkin varustettuja rahoittajia omistavat ja mistä niillä riittää rahaa noihin antamiinsa luottoihin. 

Rahalaitosten osakkaat vaativat tietenkin suurinta mahdollista tuottoa pääomalleen. Tyhmiähän he muuten olisivat, varsinkin kun hyvätuottoisten saatavien takuumiehinä ovat toiset valtiot. Riski on pieni ja mitä pahemmin rapakunnossa velallinen valtio on, sitä korkeampi on korko. Jos joku rahoituslaitoksen johtaja kieltäytyisi lainan annosta hyvällä korolla, niin olisipa hän tuossa tuokiossa entinen johtaja, jota lämmittää vain käteen saatu muhkea eroraha.

--Hallitukset ovat vain sätkynukkeja rahoittajien naruissa. Pankit ovat jo päässeet siihen, että kaikki virallinen raha palkoista suorituksiin kulkee niiden kautta. Vain harmaa talous ja rikolliset käyttävät käteistä. Niitä vastaan tietenkin on hallitusten taisteltava ja näyttävästi. 

Rahalaitosten tavoitteena on selvästikin vielä kaiken rahaliikenteen siirtäminen sähköiseen muotoon. Niille tapahtuneet ”tietoliikenteen” häiriöt vaikuttavat harjoituksilta tosi suurta ”rahaliikenteen” pysäyttämistä varten.

Se pistäisi maailman kontalleen ja sen jälkeen raadollinen rahavalta määräisi kaikesta.

--Onneksi tämäkin kannanottoni on pelkkää huumoria.