Ikuinen Hallitusmuoto Hölmölässä.

Hölmölän kyläkunta on merkillinen kansa. Se viisautensa ja neronsa suhteen eriskummanen kansa on tehnyt Hölmölän kylän kuuluisaksi maan ympäri. Niiden urhoollisuudesta, opista, elannosta ja tavoista on paljon ihmeellisiä kertomuksia. Niistä kaikista, mitä tämä kuuluisa kansa on jättänyt jälkeensä, on ihmiskunnalle paljon oppimista ja miettimistä, ken niitä käypi kohtiinsa ja aikaansa sovittamaan.

Kun Hölmölän kansan historia, niiden elanto ja tavat ovat täynnä merkillisyyttä ja opettavaista ihmiskunnalle hyväksi, niin ei liene niiden valtiollisetkaan seikat, eli oikeammin: niiden hallitusmuoto vähemmästä arvosta ja ilman hyödyttämään. Siksipä käyn niistä tässä sanan muutaman sanelemaan.

Hallitusmuotoa Hölmölässä kiitettiin ja ylistettiin onnellisimmaksi yltympäri maan. Hallituksen esimiehenä ja johtajana Hölmölässä oli siihen yhteisillä huudoilla valittu kylänvanhin. Neuvonantajiksi tälle valittiin kylän ymmärtävimpiä miehiä. Näiden kanssa sitten muut kylän miehet, milloin asiat ja tarpeet vaativat, kokoontuivat yksissä mielin keskustelemaan ja päättämään miten milloinkin laki oli laadittava sekä muut yhteiset ja kansalliset asiansa järjestettävät. Jos milloin oli veroja nostettava ja maksuja lisättävä kylään, silloin aina kylänmiehet kutsuttiin kokoon hallitusjäsenten kanssa yksissä päättämään ja miettimään mitä milloinkin oli tehtävä, mitä jätettävä sekä parannettava.

Tästä seurasi: että kaikki mitä maksuja tai veroja oli maksettavia ja suoritettavia, ne kaikki suoritettiin ja maksettiin yleensä tyytyväisesti ja rehellisesti, ilman että missään olisi vilppiä ja epäjärjestystä havaittu tai tapahtunut koko kylässä.

Yksi ei kadehtinut toistaan. Alhaisemmat kunnioittivat ylhäisempiä, ylhäisemmät taas antoivat arvon alhaisemmille. Kaikki tässä mainiossa kylässä, ilman mitään säädyn eli olennon erotusta, olivat kuin veljekset. Sanalla sanoin Hölmölänkylän hallitus oli viisain ja toimellisin kuin olla taisi ja koko kansan olo ja elanto vapain ja onnellisin kuin löytää voitiin.

Mutta "ei niin hyvää ettei pahaaki perästä," sanoo sananlasku ja näin se oli Hölmölässäkin. Täälläkin oli kylän hallinta ihmiskäsissä, joissa ei voitane mitään pysyväisyyttä toivoakaan sitä vähemmin sitä löytyä. Ihmisluonto, jossa aina löytynee hyvän rinnalla pahaaki siementä, ei voi kestää ettei siinä pahankin siemenen hedelmät pääsisi vallan päälle. Niinpä ei Hölmölän hallituskaan ollut näistä rikkaruohoista puhtaana. Sen toimellisen ja vapaan hallintonsa ohessa kokivat ne saada omaa hyötyänsäkin voitolle. Viisaan ja kaikilta kiitetyn valtiohoitonsa rinnalla alkoivat he anastaa valtaa kansan ylitse. 

Olihan heille vaivaksi olla ja toimia kansan silmäin alla ja niiden vaatimusten ja tarpeitten mukaan. Ne tahtoivat saada kylän asioita hoitaa ja yhteisiä varoja käyttää oman etunsa ja mielensä mukaan. Kansaa tai sen edusmiehiä ei kutsuttu enää kokoon, eikä sen mieltä kuulusteltu verojen korotuksessa tai muissa missään yhteisissä osioissa. Kaikki asetukset ja säännöt annettiin vain hallitusmiehiltä. Jopa kansalta kiellettiin puhevapauskin, niin ettei kellään, muulla kuin hallitusmiehillä, ollut oikeutta puhua yhteisistä kylän asioista ja kansan tarpeista, vaikka hallitusmiehet tekivät ja menettelivät hallitusasiain kanssa miten tahtoivat ja omaan säkkiinsä näkivät soveliaaksi. Yksityiset henkilöt, vasten vanhaa lakia, joka määräsi itse kunkin niin puheesta, kirjoituksesta kun muistakin laittomista töistä olemaan rangaistuksen alaisena, asetettiin tukkimaan kansan suuta ja niiden puheita punnitsemaan, niin että kaikki julkinen puhe ja esitys oli niiden yksityisten mielivallassa ja pyövelikirveen alla. Ken sitten suupuheessa eli kirjallisesti vähänkin lausui näiden mielimittarien luuloa ja aatosta vastaan, sitä soimattiin maansa pettäjäksi ja viholliseksi ja määrättiin ajettavaksi pois koko kylästä.

Hallitusmiehet olivat ainoat, joilla oli puhevalta yhteisissä asioissa. Ne yksin antoivat sääntöjä ja asetuksia yhden toisensa perään, mutta se oli kaikki turhaa. Niillä ei vähintäkään saatu asioita ja puutteita paranemaan. Päivä päivältä ne huononivat vaan yhä. Rahat katosivat katoamistaan maasta.

Yhteiset sekä yksityisten varat vähenivät ja hävisivät häviämistään. Puutteet ja köyhyys tulivat yleisiksi.

Kansaa tosin koettiin opettaa, sivistää ja kasvattaa rehellisyyteen, hyväntapaisuuteen y.m., mutta luottamattomuus tahtoi tunkeutua tunkeutumistaan kansaan ja valloittaa sen entistä vakaata ja järkevää luonnetta. Hallitus ja virkamiehet ylenkatsoivat ja polkivat kansaa, sen kieltä ja oikeuksia, kansa taas soimasi virkamiehistöä epärellisyydestä ja muusta tavattomasta menetyksestä. Mikä vielä pahin oli, oli se ettei kellään ollut oikeutta julkisia valituksia tehdä tilansa yli? Kaikki asiat pidettiin julkisuudelta piilossa ja siten saivatkin asiat juorun tavoin vaikuttaa ja kulkea omia salaisia teitään, syöden ja kuluttaen kansan ja virastoin väliä kun toukka, niin että tuskin kumpikaan taitaa uskoa toistaan. Tarpeellisimmistakin veroista, joita kansalta koottiin, nuristiin virkamiehiä laittomasta ja liiasta ahneudesta ja kansan nylkemisestä.

Yhteishenkeä tuskin löytyi kylässä. Kukin katsoi vain omaa etuaan. Ei kukaan ahkeroinut eikä harrastanut yhteistä hyötyä.

Nyt viimenkin nähtyä, miten kurjuus ja viheliäisyys alkoi valloittaa maan ja tunkeutua kylään, alettiin miettiä ja tarkastaa syytä tämmöiseen epäjärjestykseen kuin nyt oli kylässä. Joku alkoi muistella entisiä aikoja ja miten asiat silloin kaikki olivat järjestyksessä ja muuten kiitettävät kylässä, sekä miten silloin kaikki iloitsivat vapaudesta ja onnesta, sitä vastaan kuin nyt kuuluu viheliäisyyttä ja suurinta kurjuutta joka haaralta.

Nyt ottivatkin valtiaat asian mietinnön alle. Kotvan sitä sinne tänne mietittyään, kaikki tunsivat muutoksen ja laillisuuden hyväksi ja tarpeelliseksi, mutta miten asiat saataisiin siihen kuntoon ja järjestykseen, ilmaantui erimieliä. 

Yksi tahtoi muutosta ja parannusta vanhan lain mukaan, toiset taas: olkoon ennallaan, sanoen: "Hölmölän kansa ei tämän parempaa tietäne odottaakaan, sitä vähemmin se sitä tarvitsisi." 

Toiset taas esittelivät jotain näennäistä muutosta kansan mieliksi vaan joka ei itse asiassa auttasi mitään. Tässä hommassa sitä sitten mentiin yhä ympäri kuin rattaat myllyssä, mutta miten asiat viimenkin joskus kaukaisessa tulevaisuudessa Hölmölässä parantuvat, ei ole varmempaa tietoja. 

Mutta se on vaan tietty, että parannus on melkein välttämättömän tarpeellinen. 

Paljonko tästä on edistytty 150 vuoden aikana?