Oskarin pakinaa
Oskari
Tuskin vietettiin joulupäivä asemillaan kotona, toisena joulupäivänä, nimittäin Tahvanan päivänä, varhain aamulla ei ukkoja enään uni vaivanut, puoliyöstä hevoset valjaisiin ja miestä reki täyteen, suuri kello aisaan ja rautakelloja lisäksi, jopa ryypyt viskattiin suuhun, josta tultiin rohkeiksi ja alkoi ralli, "mikäli kita purki, sikäli suu huusi".
Toiseen taloon tultua ja pihalle päästyä astuttiin samalla rohkeudella tupaan ja kysyttiin perheen isännältä: " Onko Tahvana kotona?", johon perheen isäntä vastasi: ”Kotona on, jumalan kiitos” ja karkasi lattialle, ihastuen vierasten tupaan tulosta ja viinapotti kainalossa ja ryyppylasi koprassa, niin alkain tervehtiä tuttavia ja naapureita ja tarjoillen viinan ryyppyä ja toinen seuraten olutkapan kanssa perästä, tarjoillen siitä tuleville vieraille.
Sitten ruokaa pöytään mitä talossa löytyi ja vieraat samassa ympäri päin pöytään ja sitten, joka taisi lukea ja laulaa se nousi ylös perheen isännän suostumuksesta ja siunasi ruuan, luki ja lauloi ja heretessä kiitti ja sitten vähäsen ajan perästä taas saman talon hevoset valjastetaan ja sitä ajelemista piisaa kaikki ne kolme päivää, syöden ja juoden ja rekivirsiä laulellessa. Jos jotkut taisivat niitä virsiä veisata ne taistelivat toistensa keralla kilvoitellen laulaen. Nuoret miehet kävivät iltaleikkilöihin, tanssimassa ja kuka mitä huvitusta taisi ajanvietteeksi tehdä.
Näin vietettiin joulunpyhät kaikessa riemullisessa tarkoituksessaan, joka nyt on jo vähittäin tauonnut pois nuorukaisten leikeistä, jotka muutoin ovat vielä täydessä reilassa ja poikien juoksut öillä ovat hullummaksi tulleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti