PITKÄ PROJEKTI

vaihe 15

Kun se navetan laipio oli pudota lättybaariin, niin piti ryhtyä tukitoimiin.

  Ja niitä on riittänyt.

Ensinnäkin piti rakentaa kunnollinen tuenta sille laipiolle ja saada se nousemaan säälliseen korkeuteen.

Onneksi pari vuotta sitten muuan naapurin Pekka toi teräslevypakkojen alla olleita lavoja polttopuiksi.

Enhän niitä polttaa raskinut. Tietenkään.

Ne olivat mitoiltaan sopivia laipion tuentaan, kun sahasi liian leveyden pois ja teki niistä pätkistä korotusta ja kiiloja.

Tarpeelliset 5 senttiä nousi sentti päivässä. Ei nyt aivan joka päivä tietenkään.

Sitten piti ryhtyä lahonutta hirsiseinää paikkaamaan. Vähitellen.

Pahiten lahonut ikkuna piti HYVIN varovasti poistaa samalla monimutkaisia tukirakennelmia kehitellen.

Ikkunoitten väliset hirsiseinänpätkät heiluivat tyhjän päällä, kun olivat jotenkin päässeet lipsahtamaan kivijalan päätä kokonaan.

Oli kuitenkin jostakin purettuja lankun ja parrun pätkiä ja laudanpalasia kiiloiksi.

Tunkkiakin tuli kokeiltua, mutta sitä ei saanut niin tukevasti, ettei se olisi aina singahtanut milloin mihinkin suuntaan pois paikaltaan.

Paremmin onnistui pölkyn pätkä, jonka jatkoksi  hakkasin laudanpalasia.

Ongelma oli kuitenkin pehmenneet hirret, jotka murenivat käsiin.

Lopulta löytyi  jo tervekin hirsi, jota saattoi ryhtyä nostamaan sen verran ylös, että pääsi irroittelemaan sitä lahomurua kivijalan viereen.

Nyt saattoi jo niistä aluslavoista sahatuista pätkistä ja puretusta vanhainkodin aidasta rakennella tukikehikot ja samoja purkulautoja käyttää vinolaudoitukseen.

Ne kun puristi ehyen hirren alapuolelle, saattoi rautakangella vääntää tukikehikot vanhan kivijalan päälle ja kiinnitttää vaakalautoihin, niin seinän suhteen alkoi olo tuntua lähes turvalliselta.

Tuon kuvan mukaisessa vaiheessa se on tänään ja pari satakiloista pölliä tukee tukikehikkoja paikalleen.

Nyt sitten on syytä ryhtyä suunnittelemaan seuraavaa vaihetta, jossa saa kaiken lahon poistettua ja ikkunat laitettua ja seinän siistiksi. ....Ehkä ensi kesänä...