Ajan riento.

Nämä päivät viuhahtavat ohitse vanhuksen.
Ne kiitävät yhä vain kiihtyen.
On viikko vain tuntien mittainen.
Toisenlaista oli aika lapsuuden.

En mittaa enää aikaani päivinä tai vuosina. Seuraava merkittävä hetki on seuraava lääke tai pistos. Kompuroin päivästä toiseen samanlaiseen ja yritän muistaa mitä muisteltavaa ehkä joskus oli.

Politiikassa on ainut odotus, missä vaiheessa ennakkoon tiedetty päätös tehdään.

Toki joskus pirahtaa puhelin ja siinä on viesti tilattavissa olevista peleistä ja soittoäänistä. Eivätpä ne kiinnosta ja viesti toistuu, vaikka olen ohjeen mukaan lähettänyt siihen numeroon STOP- viestin.

Tietokone kertoo nettiuutiset älyn etsimisestä avaruudesta. Mahtaakohan sitä löytyä sieltäkään?

Kovin ohut ihmiselle sopiva kerros on omallakin planeetallamme.

Kumma kuvitelma, että jossakin olisi kaltaisiamme olentoja elää yhä.

Köppimäen korpimailla nettiyhteyskin on kovin katkonainen. Tarvinneeko sitäkään? Säkösanomat alkoivat kiertää maailmaa n 150 vuotta sitten. Sitä ennen selviydyttiin vähemmän tietoruuhkan kanssa. Oliko se tieto sitten laadukkaammaksi valikoitunutta?

Siihen aikaan ilmestyi seitsemän suomenkielistä lehteä viikottain ja yksi kaksi kertaa viikossa. Sen uutiset olivat kuitenkin vanhentuneimpia.

Mitä minun on vielä tarpeellista tietää?

Ainakin se, että kahdeksas lapsenlapsen lapsi sai nimekseen Emma Katariina.