OSKARIN juonia.

Oskari oli mummuni isä

Löysin vanhasta lehdestä pikkuisen juttua tästä levottomasta persoonallisuudesta, josta äitini ei ollenkaan pitänyt, koska Oskari oli virallisena kissanhirttäjänä hirttänyt myös pikkuisen tyttärentyttärensä kissan.

Muutama vuosikymmen takaperin asui Muhoksen pitäjän Kylmälän kylässä eräs ukko, yltä ylitse tältä nimeltä tunnettu.

— Hänellä oli moniakin omituisia juonia, joista muistuu nyt mieleeni seuraavat:

— Oskarilla oli aina matkustaessa iso rautakello hevosen luokassa ja jalankin kun oli Oskari kulussa, niin oli sama rautakello vyöllä.

Kerran oli Oskari mennyt kuvernöörin oikeuteen asioitaan toimittamaan. Oskarilla kun nytkin oli kellonsa vyöllä, niin kysyivät oikeudenpalvelijat, miksikä hän kelloa piti vyöllä?

— Oskari vastasi; ”Enhän minä pijä, kanninhan tuota pitää.

— Kerran Oskari ajoi hevosella erääseen herran taloon. Oskari sanoi herralle, että lähtekääpä herra katsomaan mikä tuolla minun hevosella on, kun ei syö. Herra lähti katsomaan ja sanoi: ”Mitä se syöpi kun ei ole heiniä? — se oli niin paljo että Oskari sai heiniä.

— Oskari kulki usein siellä ja täällä. Hänelle annettiin aina ryyppy kun taloon tuli, ja kun toista ryyppyä ruvettiin kaatamaan, niin ei ryypännyt vaan sanoi että toiseksi kerraksi heitän. Toiste, vuotten perästä Oskari tuli toisen kerran. Eipä muistettukaan ryyppyä antaa. Sillon Oskari: "Antakaa pois se ryyppy, jonka sillon ja sillon jätin, kun en ryypännyt."

— Niitä olis senkin seitsemän Oskarin läksyä, vaan en jouda tällä kertaa.

 Hyvästi I.P.