VESITORNI

Kohoaa siellä sinitaivasta vasten nykyaikainen vesitorni, joka pystytettiin joskus viidettä vuosikymmentä sitten jakamaan raikasta vettä kaupunkilaisille ja ympäristöönkin.

Sen verran tuli siihen osallistuttua, että oli kuvauskeikka tallentaa rakentaminen kaitafilmille ja valokuviksi. 

Siihen aikaan kaitafilmi kuvattiin kahden minuutin pätkinä filmirullalle, joka käännettiin puolessa välissä ja niin sille pikkuiselle kelalle saatiin mahtumaan peräti neljä minuuttia. Kehittämössä filmi halkaistiin ja puolikkaat liimattiin peräkkäin. 

Ei silloin oikein osannut haaveillakaan nykydigitekniikasta eikä edes videonauhoista. Kyllä valokuvienkin valmistus oli pelkkää kemiaa.

Rämäpäitten hommaa oli näitten painereitten asenuskin.

Painerit olivat kiinni aluksi vain toisesta päästä  keskitornin kupeessa ja  yläpäät heiluivat vaijerien varassa melkoisia kaaria. Tässä  pari kaveria on asentamassa etäisyyskiinnikkeitä, jotka vakauttivat sitten lopulta "astian"  valualustan laudoitettavaksi ja työ muuttui turvallisemmaksi jo raudoitusvaiheessa. 

Tämä vaihe oli kuvaajallekin melkoisen haastava.

mutta olipa työmaalta mahtavat maisematkin. 

Hirvittää nyt jälkeenpäin se keikkuminen kameravarustuksen kanssa hyviä kuvakulmia valitsemassa.

Ei tuota enää eläkeukon pää kestäisi... Liekö oikein kestänyt silloinkaan? Kai siitä vähän sekopäiseksi tuli...  

Mitenkähän nykyiset työturvallisuussäännökset tuohon sopisivat?