Aurinkoa

Pitäisi taas jotakin murehtia, vaan kun tuo aurinko paistaa niin hankia sulatellen, niin mitä sitä sitten?

Onni

Tarvitaanko onneen kokonainen järvi, kun jokaisesta lätäköstä pilkistää taivas?

Kovin monet onnen tavoittelijat etsivät jotain suurta ja mahtavaa onnea. Lottovoittoa, Arpaonnea, Suurta Rakkautta suurilla kirjaimilla.

Varsinainen onni kertyy pienenpienistä asioista. Ne ovat niin pieniä, ettei niitä edes helposti huomaa.

Suurten asioiden perässä lompsiessa polkeutuvat niin helposti lemmikin pienoiset kukat ronttosten alle.

Kiire etsiä vie  monien pikkuisten hetkien ohitse ja arka jäniksenpoikanen tienvarressa jää huomaamatta.

Kotkien kyttääminen peittää näkyvistä varpusenpoikasen hennot lentoharjoitukset.

Jokainen arki on mahdollinen rakkauteen, kun sen vain antaa tulla rikkinäisen katon valoleikkinä sortuneen uunin kupeeseen.

Kauan sitten hukkasin suorakulman, viivottimen ja vesivaa-an. Siitä olen onnellinen.

Avain ovenpielessä kertoo luottamuksesta. Olet tervetullut, kun olen kotona.

Voiko muualla kuin tässä maassa olla tienviitta, jossa lukee ”Piilopirtti”?

Luultavasti suuri lottovoitto olisi niin suuri onnettomuus, etten uskalla lotata. Miten ihmeessä osaisin jakaa sen tasapuolisesti niin, etten ketään loukkaisi?

Kun on tarpeeksi matkustellut, tietää ainakin sen, että jokaisessa matkassa parasta on kotiinpaluu.

Tie tuo tietoa ja vie ihmiset. Maa jää autioksi. Joka palaa ja jää, löytää onnensa.

Maailma on täynnä lahoneita haaveita ja ruostuneita unelmia.

Jokaisessa meressä on kauneinta rannat.