LAMPPU

Montako suomalaista tarvitaan vaihtamaan eestiläinen lamppu kiinalaiseen roikkaan?

En tiedä montako, mutta aikaa siihen menee. 

Nykylamputhan eivät sammahda sivistyneesti, niinkuin ennen, vaan ne poksahtavat irti kannastaan ja niitähän tämmöisessä maaseutupaikassa poksahtelee päivittäin. Meillä on vielä ollut kellarin valaisimena roikka. Nehän oli ennen liki ikuisia. Vieläkin on joitakin kymmeniä vuosia vanhoja käytössä. Kellarissa oli kuitenkin nykyroikka.

Niisähän on nykyisin se suojus muovia. ja akryylikupu tiivistettynä lampun kosteussuojaksi. Hienoja vehkeitä ja halpoja. Oli siitä poksahtanut lampunkupu irti kannastaan. Kai se on tarkkaan laskettu, että kauanko kestää ja siinä on sopiva heikennyspaikka. Eestissähän on isot lampputehtaat ja ne tekevät monilla merkeillä niitäkin.

Se muovikuorihan ei aukea hakasistaan ehyenä. Kiinni se tietenkin menee uutena. Sitten kun ne hakaset on katkeilleet, niin putoaa se akryylikupu ja lampunkupu. Akryylin ehtii saada kiinni, mutta lasinsirpaleet joutuu sitten keräämään betonilattialta. Sitä kantaa ei auta mennä sormin irrottelemaan. 

Ensin täytyy ottaa töpseli irti, ettei saa tärskyä. Sitten täytyy noutaa pihdit ja alkaa niillä jykertää sitä kantaa irti. 

Ei tule mitään. 

Pihdeilläkään ei saa otetta siitä kannasta tai kannan jäännöksistä, kun se suojakupu on niin kapea.. Täytyy hakea ruuvimeisseli ja ruuvata pohja irti. Toinen ruuvi on kuitenkin niin ruosteinen, että se katkeaa ja taas täytyy turvautua väkivaltaan, että saa systeemin auki.

Lopulta härveli suostuu avautumaan ja kanta liitoksineen on ihailtavana. Roikathan on tarkoitettu ulkokäyttöön, joten ENNEN NIISSÄ OLI SUOJAMAADOITUS. Eipä ole enää, vaikka johdon toisessa päässä onkin shukotöpselin näköinen töpseli.

Nyt kuitenkin pitkillä. käyrillä kärjillä varustetuilla pihdeillä saa otteen kanna keskelle jääneestä navanpätkästä ja varovasti nitkuttelemalla loput lampunkannasta irtoaa ja paljastuu muoviset kierteet, joissa on pieni metalliliuska antamassa sivukosketuksen ja ruosteinen pellinpala pohjalla antamassa napakosketuksen. Mahtavasti on vielä Eu-hyväksyntäkin monien sekalaisten merkkien joukossa.

Pitää hakea ruosteenliuotusöljyä, että saa sen katkenneen ruuvin irti ja sitten alkaa se ruuvien tiputteluvaihe, kun täytyy yrittää osua sinne suojuksen sisään ruuvit oikeisiin kohtiin. 

Muutaman yrityksen jälkeen toteaa, että täytyy hakea toisenlainen ruuvimeisseli, johon saa magneettipitimen lattakärjelle. Eihän se meinaa siinä lattakärjessä silti ruuvi pysyä, mutta kun kärsivällisesti kutsuu Perkeleitä avukseen, niin onnistuu se lopulta. Lampun saa paikalleen ja sen akryylisuojuksen ja sitten voi jo testata. TOIMII ! Voi sitä riemua...

Vielä se muovikoppa kiinni, mutta kun on ne hakaset murtuneet niin aika vinoonhan se asettuu, vaan hitot, ja väliäkö hällä... Lamppu roikkumaan koukkuunsa kellarin kattoon ja töpseli paikalleen. Juuri, kun saa sen töpselin paikalleen, kuuluu takaa kopsahdus ja se hetkellinen valoilmiö katoaa. On se muovisuojus pettänyt ja lamppu tippunut ja nykylamputhan eivät kestä pientäkään kolahdusta.

Pitäisi alkaa alusta koko operaatio, mutta jääköön huomiseen.

Tämmöstä tällä kertaa... Aurinko laskee länteen ja idästä saapuu uusia roikkia.

Palaan toiste SÄÄSTÄVÄISIIN ENERGIANSÄÄSTÖLAMPPUIHIN.