40 markan sakko

  Kun vanhoja käräjäpöytäkirjoja tutkiskelee, niin kovin usein huomaa määrätyksi sakkoa 40 mk. Sama sakko oli niin miestaposta, kuin siantaposta ja jopa naapurin aidan rikkomisesta.

 Asia oli kumminkin sikäli yksinkertainen, että tuo veromarkka tai

sakkomarkka oli alunperin painoyksikkö ja hopeataalari painoi tarkalleen neljä markkaa. Nykypunnituksessa se taalari olisi himpun verran päälle 25 g. hopeaa. Siispä markka oli rapiat 6 g. Helppo oli räväyttää sakoksi 10 hopeataalaria. Se on sitten pöytäkirjoja puhtaaksi kirjoitettaessa merkitty markkoina.

 Vähäarvoisempi taalari oli kuparitaalari ja niitä tarvittiin markaan useampia. Kurssi vaihteli jonkin verran, koska kuparin arvo ei ollut niin vakaa kuin hopean. Harvoin maaseudun tilallisille hopeaa pääsi kertymään, joten veroluetteloissa hopeavero on useimmiten muutettu kupariksi. 

Sakko merkittiin markkoina senkin takia, että hopeataalareita ei kansalla juuri ollut, mutta kuparitaalareita joskus kylläkin. 10 hopeataalaria oli kuitenkin niin suuri sakko, että moni joutui anomaan armahdusta köyhyyteensä vedoten. Niin myös esi-

isistämme Simo Pitkänen. Sensijaa varakkaan Takkusuvun jälkeläinen, Reko Käki, maksoi sakkonsa heti käteisellä, kun hänelle 10 hopeataalaria määrättiin tuon Simo Pitkäsen tappamisesta 1555. 

Tämä Reko Käki oli Niilo Takun serkku. Niilon isälle oli lohkaistu tila Takkulan maista ja Niilon aikana tilan nimeksi vakiintui isännän etunimen mukaan Nikkilä.

Aikanaan sitten Maria Nikkilästä tuli meidän Maijastiinamme isoäiti, mutta tämäkin Maijastiinan sukulainen oli jo kuollut Maijastiinan syntyessä.

Simo Pitkäsen poika, Henrik, oli vasta viisivuotias isänsä hautajaisissa, mutta äiti oli tarmokas ja pystyi pitämään Pitkäsen tilan poikansa nimissä kunnes Henrik oli täysi-ikäinen.

Monenlaiset juonittelut olivat viedä tilan leskeltä, Martalta, jota jo kertaalleen syytettiin huoruudestakin, mutta hän sai puolelleen 12 todistajaa puhtausvalalle ja niin sai perättömän syytöksen heittäjä itse 40 mk sakot.