PUUT, LÄHEISIÄNI.

Se vaahtera oli kuin koru

Mikä lienee merkillinen sielunvamma tai kasvuhäiriö, kun lapsesta asti puut ovat olleet kuin sukulaisia. Aina on vitsailtu, etten raski heittää roskiin tulitikkulaatikon kokoistakaan puupalaa. "Siitähän voi vielä tehdä jotakin."

Kamalinta on, että joutuu puun kaatamaan. Sitä sairastaa pitkään.

Siinä tuntee itsensä lähes murhamieheksi, kun lopulta pystyyn lahoavan puun poistaa pihastaan.

Pakko on joskus kuitenkin.

Kahdeksan vuotta sitten piti kaataa monihaarainen tuomi, jonka kätköistä löytyi syreenipensaita ja kitukasvuiseksi tukehtunut omenapuu.

Omenapuu alkukesästä kukkii kiitokseksi ja syyreenit rehoittavat.

Viime kesänä piti kaataa yli 30 metrisiksi venähtäneitä koivuja, mutta niistä tehdyt polttopuut auttoivat kestämään tämän pitkän talven.

Sitten trombi halkaisi vanhan vaahteran ja sekin oli kaadettava pois.

Monet kuvat siitä tuovat haikeaa lohtua.

Nyt piti ennen kevään kukinta-aikaa taas kaataa yksi suuri haara yhdestä omenapuusta, joka oli nuoren omenapuun kasvun tiellä.