VIATTOMAT

Kun saatiin heti alkuun käsiteltyä nuo suvun viralliset syntiset, jotka joutuivat kirkkorangaistuksiin, niin voidaan siirtyä virallisesti viattomiin ja niitähän riittää. 

Tässä yksi.

 KUKA, MITÄ, MINÄKÖ MUKA POROVARAS? 

  

 Poliisitutkinta oli 23.2.1895 Lupposen torpassa Auholla. Paikalla olivat kruununnimismies Rudolf Dahlström ja poliisi Antti Halonen. 

Vastaaja Anttonen oli livahtanut talostaan karkuun ennen virkavallan saapumista, eikä häntä voitu jututtaa ennenkuin oikeudessa. 

Nimismiehen mukaan torppa oli yksinäisellä paikalla, joten "kukaan muu kuin vastaaja ei ole voinut poroja siellä pyytää ja kelkalla vedellä". 

Todistajien mukaan lihat oli vedetty ensin kuopasta heinäsuovalle, josta sitten oli tuotu heiniä taloon. 

Käräjillä Eera Anttonen kiisti, että olisi vetänyt kelkallaan lihoja rannasta. Hänellä oli oma vastineensa asioiden ja tapahtumien kulusta. 

"Kihlakunnanoikeudelle 

Kerrassaan aivan on kanne perätöintä sillä minä en ole koskaan tappanut kenenkään poroja ja sitäpaitsi en ole minä milloinkaan ollut pyssymies eikähän minulla edes ole pyssyä olemassakaan, niin kuinkapa voisi senlaisia elukoita ilman pyssyä saaha ja kun vielä otetaan huomioon että minä vanhuuteni tähden en näekkään ampua, kun melkein sokea olen, niin johan siitäkin täysin selvenee 

että minä olen kerrassaan kykenemätöin senlaisiin toimiin. 

Mitä siihen tulee, että poromiehet ovat löytäneet mökkipahani 

läheisyydestä poronlihoja ja että vielä ovat olleet tuntevinaan niitä minun kelkalla vedetyiksi ja vieläpä muka katsoneet niitä heinäsuovassanikin sailytetyksi, on kyllä sekin juoni kokonaisuudessaan minulle tuntematointa. 

Sillä onhan esim. voinut minunkin kelkalla vedellä lihoja kuka hyvänsä tietämättäni syystä, kun en ole itse aina kotona vaan olen useinkin kylissä, jossa viiivyn öitäkin ja samoin vaimonikin monasti naapureissa öitään viettää, jolloin mökki on ilman asukkaitta autiona. 

Kyllä sitä vain silloin voisi kelkallani kuka hyvänsä vaikka mitä vedellä ja tehdä asuntoni läheisyyteen sekä heinäsuoviinkin vaikka minkälaisia kätköjä tietämättäni, vaan että niistä kaikista minä kokonaisuudessaan olen aivan syytön enkä voi ollenkaan omistaa 

asiaa. 

Siis uskallan nöyrimmästi pyytää kanteen kumoamista ja palkintoa 

kuluistani. 

Puolangalla 11. p. maalisk. 1895 Eera Anttonen Mökkiläinen  

Pyynnöstä kirjotti J. Kyllönen ". 

Oikeus ratkaisi asian Anttosen kannalta myönteisesti.