Hilda

Hildamummu oli aviolapsi Utajärveltä, mutta Hildan isä oli avioton lapsi jo kolmannessa polvessa. Pitäisköhän tästä syyttää Kainuun tervansoutajia? 

Oulujokivarressa oli soutajilla monet pysähdyspaikat, joissa odoteltiin taitavaa perämiestä laskemaan arvokas lasti kuohuvista koskista turvallisesti. 

Rankkaa oli paluukin vastavirtaan koskien ohitustaipaleineen ja sauvomisineen. 

Lepopaikkoja tarvittiin ja mukavia tuliaisia saattoi olla rannan tyttärille. 

Me ihmiset olemme aina olleet inhimillisille kiusauksille alttiita ja niin niitä suhteita syntyi silloin ja syntyy nytkin lähes aina tilaisuuden tullen.

Oskarin äidinpuoleinen sukukin oli hankalasti selvitettävä, kun jo hänen isoäitinsä oli saanut sukunimen sen talon mukaan, johon jäi vanhempiensa pois muuttaessa piikomaan. 

Sukututkimuksessa riittää salapoliisitehtäviä. 

Monien Kainuun kuntien kirkonkirjatkin katosivat tulipaloissa ja vainoissa. 

Aikamoinen yllätys sitten olikin, kun sekin juuri polveili samaan Henrikkiin 1600-luvun puolivälin tienoille, kuin Anna-mummunkin hankalasti selvitetyt juuret. 

Täytynee arvella että "Puolangan pessimistien" sivuille saattaa hyvinkin kirjoitella joku kaukainen sukulainen.

Hilda nai sitten aikanaan Jukan, jonka juurista en innokkaan etsimisenikään avulla ole löytänyt aviottomia juurimukuloita.

Jukka sitten kyllä 30-luvulla karkasi Neuvosto-onnelaan ja jätti Hildan selviytymään katraansa kanssa miten parhaiten taisi.

Yritti Jukka toki takaisin vankeusvaiheensa jälkeen, mutta ei onnistunut ja loputa ammuttiin "vakoojana" yhtenä 5000:sta Stalinin 50-vuotispäivänä.