Ankaraa

 Jos oli elämä ankaraa entisinä aikoina, niin vielä ankarammaksi sen tekivät kirkon rangaistukset ja helvetillä pelottelut. Oli siinä syntisparalla kestämistä, kun luonto vaati kumminikin pappien mielestä liian riettaaseen elämään. Yksi sakkojen jälkeen useimmin määrätyistä lisärangaistuksista oli erilaiset häpeärangaistukset. 

 Julkinen häpeä jalkapuussa tai ”huoranpenkissä” kirkkokansan irvailtavana tyydytti jollakin kierolla tavalla kirkonmiesten farisealaista omanarvontuntoa. Olihan se jo melkein rangaistus joutua papin virkaan jollekin takametsien pikkupaikalle, jossa joutui itse olemaan jatkuvasti silmätikkuna eikä voinut noudattaa omia

mielihalujaan vaikka nöyrää naisväkeä olisikin ollut tarjolla. 

 Salavuoteus oli siinä mielessä sovelias rikos, että siitä rankaisi vain kirkko, joka sai määräämänsä sakkorahat molemmilta osapuolilta ja saattoipa saada tuloja myös sittemmin vihkimisistä ja kastamisista, kun useinkin se salavuoteus paljastui piikalikan pyöristymisestä ja ainahan joku osasi juoruta syyllisen, vaikkei ollut ollutkaan sääriä pitelemässä.

 Sakkoja on moni sukulainen aikanaan saanut myös kiroilemisesta

kirkonmäellä, ryypiskelystä ja tappelusta. Ne kun ovat useinkin tapahtuneet väen ollessa koolla kirkonmäellä, niin kirkkohan sai sakkoja korotettua kirkon häpäisemisen perusteella vielä pikkuisen lisää. Yleensä sakkoja määrättiin varakkaammalle väelle, tilallisille ja virkamiehille. Tavallinen köyhimys pantiin häpeäpaaluun ja piiskattiin kunnon ihmisten iloksi.