Oma kieli, oma mieli

Puusta piti veistää varhaisin ei-isä, kun ei kuvaa ollut.

Agricola aikanansa

pani kyllä parastansa.

Kielen pisti pustaaveille,

Kirjakielen antoi meille.

Tämän kielen kunniaksi nostin taas lipun salkoon auringon noustessa.

Eilen kertoivat kielen kehittyvän lainasanoista. Voihan niinkin olla ja voihan olla jo turhia monet vanhat sanat.

Jotenkin kuitenkin niidenkin historia pitäisi saada eläväksi. Ne kertovat ankarasta olemassaolon taistelusta ja siitä on vasta puolitoista vuosisataa, kun suomenkieli alettiin hyväksyä sivistyksen välikappaleeksi aluksi ruotsin rinnalla.

Minkä verran vienee aikaa, kun tämä kielemme on muuttunut englannin syrjäiseksi murteeksi? 

Onneksi olen jo niin vanha, etten sitä tule kokemaan.