Pierun kierrätys 

Joskus 1980 luvulla muuan tuttu kaveri lähti toimitusjohtajaksi bioenergiakattiloita valmistavaan yritykseen. Tuli silloin Maurille lohkottua naudanpierukattiloista, vaikka aivan toisenlaista bioenergiaa ne kattilat polttivat. 


Oli se kumminkin niin paljon aikaansa edellä, että nurin meni.  


Kun se nyt alkaa nousta hintoihin hirveisiin tuo mineraaliperustainen energia, niin paljon jo puhutaan puhtaammasta bioenergiasta, jota puristetaan rypsistä ja muista öljykasveista ja bensiinimoottoreita kehitellään biokaasukäyttöisiksi.  


Johan toki alan pioneerit ajavat omia traktoreitaan rypsiöljyllä ja myyvät öljyä parhaille naapureilleenkin.  


Verottajalla on ongelma veron puristamisesta siitä bioöljystä, joten sitä käyttäviä moottoriajoneuvoja täytyy tietenkin verottaa ankarasti, etteivät ne liikaa puhdistaisi ilmakehää. 


Tuossa on tullut mieleen tuon biokaasun talteenotto muualtakin kuin 
kaatopaikoilta. 


Pienetkin annokset kannattaa kalliitten hintojan aikana ryhtyä 
ottamaan talteen. Niinpä on joka paikasta ryhdyttävä ottamaan pierut talteen. 


Sikalat ja navetat on muutetava niin umpinaisiksi, ettei kaasupäästöt katoa maailman tuuliin. Ne ovat arvokasta polttoainetta liikkumaan tottuneelle ihmiselle. 


Kompostorit on kehittävä kaasuntuotantolaitteiksi ja kaasut kerättävä talteen niin viemäreistä kuin ulkohuusseistakin. 


Hernekeitto tulee julistaa pakolliseksi ruokalajiksi vähintään kerran viikossa ja laktoosi-intoleranssia potevat ihmiset palkattava keräämään talteen tuotoksensa.  


Autojen istuimet on kehitettävä varapolttoainetta kerääviksi ja riittävän taloudellisiksi tullut linja-auto saattaa hyvinkin liikkua pelkillä matkustajien pieruilla, jos kaasuntuotanto kehitetään huippuunsa ja talteenotto tehokkaaksi. 


Joskus vitsailtiin mopoilijain moottorin ääntä pierun pörinäksi. 


Mikseipä moponkin istuin saataisiin kehitettyä talteenottavaksi ainakin siihen määrään, että ostokaasun kulutuslukemat alenevat kohtuullisiksi. 




Pidetäänpä mielessä, että pierussa on tulevaisuus.