Maijastiina

Aluksi oli vain tieto, että isän isoisä oli työmies Kalle Maijastiinanpoika. 

Pitkien tutkimusten jälkeen selvisi, että alkuperäiset nimet kirkonkirjoissa olivat Carl Fredrik ja Maria Christina. 

Tietenkin kansanomaiset nimityset olivat Kalle ja Maijastiina. 

Maria Christinan jälkiä takaperin seuratessa piianpaikasta piianpaikkaan päätyi umpikujalta vaikuttavaan tilanteeseen, jossa samassa paikassa oli piikoina kaksi Maria Christinaa, joilla oli sama patronyymikin: Matintytär. Väärän Matintyttären jälkiä pääsi taas tietoon, että hän oli väärä ja liian helppo.

Sain apua eräältä sukututkijalta, joka epäili, että 5-6-vuotias pikkupiika ei ole oikeaa syntymäaikaansa tiennyt ja hän etsi ja löysi ainoan sopivan Matin Maijastiinamme isäksi. Syntymäaika siirtyi likimain vuotta myöhemmäksi. Löytyi Maijastiinalle äitikin, joka kuoli tytön pienenä ollessa ja Matti otti uuden vaimon, joka olikin sitten satujen ilkeä äitipuoli, joka karkotti ylimääräisen suun hankkimaan leipänsä pikkupiikana. 

Aikuisuuden kynnyksellä Maijastiina oli piikomassa erään tunnetun professorin maatalossa ja sitten seurakunnan uuden kappalaisen taloudessa. Sieltä muuan porilainen kauppias houkutteli nätin piikalikan omaan maaseutukartanoonsa piiaksi. Siellä tyttö vieteltiin ja lähetettiin erääseen maalaistaloon synnyttämään äpäräänsä. 

Maijastiina sai synninleiman loppuelämäkseen kirkonkirjoihin. 

Erinäisiä vuosia myöhemmin ja monien vaiheitten jälkeen Maijastiina oli sepän piikana ja ilmeisesti tuli petetyksi taas kerran, koska joutui toisessa työpaikassa synnyttämään sepän kaiman. 

Pojan kuoltua Maijastiina palasi sepän palvelukseen ja synnytti kuolleen poikalapsen ja vielä Kalle Fredrikin.

Ilmeisesti sepän ja Maijastiinan välit olivat hyvät, koska nälkävuodet Maijastiina sai Kallensa kanssa asua sepän omistamassa töllissä. 

Karkotus majapaikasta tuli heti sepän kuoltua.

Viimeiset vuotensa hän sitten eli erään itsellisen kumppanina ja synnytti vielä tyttären, joka jäi viisivuotiaana Kallen huollettavaksi. 

Kalle oli viidentoista äitinsä kuollessa ja renkinä jo, mutta huolehti silti hyvin Ida-siskostaan, joka oli Kallen tietojen mukaan ainoa elossa oleva sukulainen.